Ajattelijan ajatuksia

Arvopohja kesti keskiyöhön

Eduskuntavaalit on nyt pidetty ja kahdensadan valitun nimet sekä puoluekannat ovat tiedossa. Seuraavaksi ryhdytään muodostamaan hallitusta.

Vaalitulos on omalta osaltaan osoitus länsimaista politiikkaa riivaavan voimakkaan polarisaation rantautumisesta Suomeen sekä perinteisen oikeisto-vasemmisto -jaottelun merkityksen vähenemisestä. Kenttä pirstaloituu niin organisatorisesti kuin ideologisestikin. Tässä yhteydessä on tosin otettava huomioon, että suomalaisen sosialidemokratian traditio viime vuosikymmeninä on merkittävästi poikennut yleiseurooppalaisista veljespuolueistaan, eivätkä perussuomalaisetkaan aivan tavalliseen populistipuolueen muottiin istuneet - etenkään ennen Sinisen tulevaisuuden muodostamista. Jo suuri yhteinen äänestäjäpotentiaali kuitenkin kertoo, että yhteistyöpohjaa Antti Rinteen ja Jussi Halla-ahon johtamilta liikkeiltä löytyy menneistä kärhämistä huolimatta. Kansallismielisten ja sosialististen työväenpuolueiden muodostama, leikillisesti "kansallissosialistiseksi työväenhallitukseksi" ristitty koalitio ei siis ole mikään mahdottomuus.

Petteri Orvon (kok) arvopohja näyttää olevan riippuvainen poliittisista suhdanteista ja kesti tällä kertaa suunnilleen keskiyöhön. Pelkästään viestinnällisesti olisi tietenkin voinut olla fiksua edes väittää nukkuneensa yön yli, keskustelleensa vaimon kanssa tai hiihtäneensä Rukan hangilla ennen mielenmuutosta. Toisaalta useiden taustalla olevien viestintätoimistojen track record on niin heikko, että on mahdotonta sanoa, konsultoiko puoluejohtaja heitä ennen lausuntonsa antamista.

Kyse on johdonmukaisuudesta. Arvopohja joko on tai ei ole. Epäselvät ja epäjohdonmukaiset selittelyt eivät suureen tai pienempäänkään yleisöön uppoa. Parin vuoden takaisen hallituskriisin jälkeen osallistuin kokoomuksen Dubrovnik Loungessa järjestettyyn arvokeskusteluiltaan, jossa professori Martti Häikiö selitti osuvasti luottamuksen merkityksen politiikanteossa: viime kädessä kyse on siitä, keneltä ostaisi käytetyn auton. Tämä olisi riittänyt selitykseksi Halla-ahon johtaminen perussuomalaisten torjumiselle, jos - nimenomaan jos - luottamus tosiaan oli niin heikoissa kantimissa. Toki tällöinkin voi kysyä, miksi se nyt on yht'äkkiä palannut, mutta ainakin alkujaan kyse olisi ollut rehellisemmästä ja vilpittömämmästä perusteesta kuin epäselvät arvopohjapuheet.

Kyse ei kuitenkaan ole ensimmäisestä kerrasta, kun puoluejohtaja luovuttaa "ratkaisun avaimet" ulkopuolisille ja on valmis joustamaan jo asetetuista "punaisista viivoista": lokakuussa 2016 Orpo kirjoitti Aleppon tilanteesta Verkkouutisiin ratkaisun avaimen olevan "se, että siviilien tappaminen loppuu. Se avain on al Assadin ja Venäjän kädessä." Verrataanpa: "Kaiken avain on kuitenkin se, että siviilien tappaminen loppuu. Se avain on Adolf Hitlerin ja natsien kädessä."

Takinkäännökset, auktoriteetin ja vastuun luovuttaminen ulkopuolelle on ollut "remonttimiehiksi" itsensä julistaneille kokoomuslaisille luonteenomainen ratkaisu niin sisä- kuin ulkopoliittisissa kysymyksissä. Ei tarvitse kuin muistella vaikkapa Harri Holkerin hallitusta, ehkä uudempiakin.

 

Huomioita keskeisistä siirtymistä

Kaikesta huolimatta vaalit olivat kokoomuksen puheenjohtajalle voitto ja lopettanevat spekulaatiot Orvon asemasta ainakin pariksi vuodeksi. Jos toivoo muutosta, kannattaa varoa, mitä toivoo. Puolueen linjaan sen sijaan on todennäköisesti tulossa tarkennus - jos ei oikealle, niin ainakin klassiseen liberalismiin päin. Tämä on luontevaa, sillä sekä muut suuret puolueet SDP ja perussuomalaiset edustavat kumpikin omalla tavallaan korporatistista ja protektionistista Suomea sekä skeptisyyttä esimerkiksi syvälle menevää länsimaiden keskinäistä yhteistyötä kohtaan.

Sekä korporatismi että sen kritiikki voittivat. Elina Lepomäen valtava äänisaalis tulee näkymään. Jo maanantaina hän totesi, ettei "bussiin" kannata lähteä, jos sen suuntaa ei voi muuttaa. Veroja pitää alentaa, työmarkkinoita vapauttaa ja sosiaaliturvaa uudistaa. Samalla turvallisuuspoliittisesti hyvin länsimieliseksi profiloituneen Lepomäen suhteellisen aseman vahvistuminen korjaa tasapainottaa osaltaan eduskunnan ulkopoliittista suuntautumista, jota venäläisoligarkkien kanssa liiketoimiaan hoitavan Hjallis Harkimon Liike Nytin menestyksen osaltaan varmistama kokoomuksen vajoaminen heilautti idän suuntaan. On nimittäin aivan mahdollista, että ilman Liikettä kokoomus olisi noussut suurimmaksi puolueeksi - tämä on huomionarvoista, vaikka vastaavia marginaalin sisään mahtuvia tekijöitä on varmasti lukuisia muitakin.

 

Onko SDP:stä palauttamaan ulkopoliittinen johtajuutensa?

Sosialidemokraateilla on ulkopoliittisen valtansa mahdollisissa palautusyrityksissä massiivinen julkisuusongelma. Zavidovo-vuotojen ja verkkovakoilutapausten myötä ryvettyneen Erkki Tuomiojan valinta ulkoministeriksi nykyisessä turvallisuustilanteessa olisi ongelma vähintään Suomen kansainvälisen maineen näkökulmasta.

Toinen keskeinen puolueen ulkopoliittisesti profiloitunut kansanedustaja, ensimmäisen kerran parlamenttiin noussut Hussein al-Taee on kunnostautunut mm. antisemiittinä ja Iranin etujen puolustajana. Vai miten esim. Demarinaisten Risto Rohkea -tasa-arvopalkinnon saajan ja presidentti Tarja Halosen suosituksen ansainneen ehdokkaan profiiliin sopii sanoa juutalaisten osaavan parhaiten "k**ettaa kaikkia saadakseen itselleen kaiken hyödyn"?

Merkittävät mediat eivät ilmeisesti ole kokeneet asiaa penkomisen arvoiseksi. Osin kyse saattaa olla laajasta suosittelijajoukosta, jonka nyt edustajaksi noussut entisen rauhannobelistin, presidentti Martti Ahtisaaren rauhanvälitysjärjestö CMI:n työntekijä on ympärilleen kerännyt - mukana on Halosen lisäksi mm. entinen pääministeri, nykyinen kaasuputkilobbari Paavo Lipponen. Kestihän Suomen medialla kuukausikaupalla kertoa myös molempien entisen esimiehen Kalevi Sorsan KGB-menneisyydestä, minkä ruotsalainen veteraanidiplomaatti Bo Theutenberg on uusimmassa päiväkirjateoksessaan tuotu esiin. Siteeratakseni turvallisuuspolitiikkaan erikoistunutta toimittaja Jarmo Mäkelää:

"EU-suomen myötä vanhasta järjestelmästä on uuteen siirtynyt vain sen ikävin piirre: Mikä julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta; mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää. Toisinajattelua ei suvaita ja "vellovat keskustelut" tukahdutetaan heti alkuun – usein median suosiollisella myötävaikutuksella."

(Onko Suomella ulkopolitiikkaa, Yle 25.4.2008, https://yle.fi/uutiset/3-5832978)

Nyt näyttää siltä, että mahdollisesti vieraan valtion - tai useampien sellaisten - vaikutusapparaattiin enemmän tai vähemmän kytkeytyvä antisemiitti on raivannut tiensä SDP:n riveissä Suomen eduskuntaan. Muut lähteet tukevat ylläolevassa linkissä esitettyjen kuvakaappausten myötä syntynyttä johtopäätöstä Husseinin ajattelun länsivastaisesta ja sektaarisesta luonteesta.

Asia on merkityksellinen myös CMI:n roolia tarkasteltaessa siksikin, että useammasta lähteistä saatujen vahvistusten mukaan ainakin yksi rauhanvälitysorganisaation hallituksen jäsenistä on itätiedustelun kontakteja sisältävällä ns. Tiitisen listalla. Vuonna 2012 saman järjestön palveluksessa työskennellyt professori Timo Kivimäki jäi kiinni opiskelijoitaan koskevien henkilöprofiilien toimittamisesta Venäjän tiedustelupalvelulle saaden viiden kuukauden ehdottoman vakoilutuomion. Ahtisaari vähätteli asiaa: "Niissä ei ole mitään niin dramaattista, että sen nyt ei pitäisi erityisemmin kiinnostaa", presidentti totesi Yleisradiolle ja vertasi itseään James Bondiin (Ahtisaari tiesi suomalaisprofessoriin liittyvistä epäilyistä, Yle 13.4.2012, https://yle.fi/uutiset/3-5832978). CMI tekee myös yhteistyötä Ahtisaaren entisen kampanjapäällikkö Erkki Tuomiojan johtaman Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen kanssa. Ahtisaari lienee nähnyt myös Tiitisen listan.

 

Puheenjohtajuuteen hankalassa raossa

Euroopan unionin puheenjohtajuuskauteen tullaan siirtymään hyvin hankalassa tilanteessa. Mikäli Suomeen muodostettaisiin SDP:n ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus, sillä voisi myös Eurooppa-politiikassa olla yllättävän yhtenäinen linja. Onhan etenkin suomalaisten sosialidemokraattien keskeinen johtoajatus ollut usein unionin käyttäminen mannermaisen yhteisyyden korostamiseen transatlanttisuuden kustannuksella. Myös Euroopan populistinen oikeisto on luopumassa ehdottomasta EU-vastaisuudesta pyrkien ennemminkin ottamaan aiemmin kovasti kritisoimaansa ylikansallista instituutiota haltuunsa. Viimeisimpänä tällaisen kantansa toi julki Ranskan Kansallisen Rintaman (tai suoraan käännettynä Kansallisen Kokoomuksen) johtaja Marine Le Pen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Sinäkö mustamaalaat al-Taeeta johonkin syväkurkkuun viitaten? En olisi uskonut.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Kukin saa tietenkin uskoa mitä haluaa. Toiset uskomukset ovat perustellumpia kuin toiset. Riittävän perusteltuja uskomuksia kutsutaan usein tiedoksi.

Käyttäjän ajjmikkola kuva
Jouko Mikkola

Ei ehkä ole niin puhtoinen "rauhanvälittäjä", kuin luullaan. Hyvä että Yasa on tutkinut asiaa.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Yasa - jonka useimpiin juttuhin suhtaudun hyvin kriittisesti - oli ensimmäinen, joka toi asian täällä Usarissa esiin. Mutta jonkun se oli tehtävä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Huomenta! Tuolla Anter Yasan blogissa on tosiaan ihan mielenkiintoista keskustelua al-Taeesta - ja jopa Tiitisen listasta ; ) Sääli, että hän esti kommentointini blogissaan, olisin siihen kyllä vielä osallistunut.

Presidentti Ahtisaari on hieno länsimielinen mies ja Nato-jäsenyyden kannattaja, samoin CMI:n jatkaja Alexander Stubb. Sääli, jos tämä kaatuu jotenkin heidän päälleen.

Tuo linkkisi Yle 13.4.2012 on muuten väärään juttuun.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Al-Taee kiistää Yasan mielikuvitukselliset syytökset. Toivottavasti vie asian poliisille. Joku raja pitäisi olla netissä öyhöttämiselläkin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Facebookissa, piti syytöksiä "tolkuttomina."

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tuomas Venhola osoitti Yaşan kuvakaappaukset väärennöksiksi:

https://twitter.com/tvenhola/status/11181005485265...

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Nopeasti katsoen ei tuossa kyllä ole osoitettu yhtään mitään muuta kuin että kuvakaappaukset on ilmeisesti otettu vuoden 2015 jälkeen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Miten vuonna 2018 otettu kuva olisi voinut olla vuonna 2015 tehdyssä päivityksessä?

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki Vastaus kommenttiin #11

Jos on profiilikuva, voi aivan hyvin olla, mikäli kuvakaappaus on otettu vuoden 2018 aikana tai jälkeen. Kommentoin nyt siis vain yleisellä tasolla.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Sinänsä en erityisemmin suosittele omaksumaan trumppimaista asennetta, jossa väitetään jotain sellaista todistetun, mitä ei ole todistettu.

Toimituksen poiminnat