Tuliko Putinin Venäjästä kokoomuslaisten ihannevaltio?
Viime päivinä on käyty keskustelua kokoomuslaisten sekä perussuomalaisten Venäjä-mielisyydestä. Airiston Helmen operaatio on tuonut julkiseen käsittelyyn asioita, joista erityisesti poliitikot ovat pitkään mieluiten vaienneet. Tutkija Mika Aaltolan mukaan Venäjää koskevissa asioissa on Suomessa yleensä totuttu kahden ääripään puheluun. Sotilaallisten riskien tunnistaminen ja tunnustaminen ja toisaalta rahanpesun tutkinnan tärkeys eivät kuitenkaan ole poissulkevia. Hämärään sotilaalliseen toimintaan liittyy jotakuinkin väkisin myös pimeää rahaa – tuskin vaikkapa Venäjän sotilastiedustelu GRU tulisi omalla nimellään tontteja ostamaan.
Muuallakin Euroopassa on tapahtunut paljon. Sergei Skripalin myrkyttäjät on tuotu julkisuuteen ja niin Virossa, Puolassa kuin Norjassa on jäänyt kiinni Venäjän sotilastiedustelun agentteja tai sellaisiksi epäiltyjä. Vaikka valtionjohtoa on informoitu julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jo kuukausia sitten, ei voida sulkea pois, etteikö "Apollon" antamilla tiedoilla ja/tai muilla viimeaikaisilla tapahtumilla olisi yhteyttä tutkinnan ajankohtaan tai mittavuuteen. Pääministeri Juha Sipilän trumppimaisen asenteen sijaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö on esiintynyt poikkeuksellisen jämäkästi ja toisaalta vihjailevasti. Asiaan tietenkin kuuluu, että vihjeiksi selkeästi tulkittavien kommenttien ei myönnetä mitenkään liittyvän kaikkien huulilla olevaan uutiseen.
Jälkiviisaus ja -viisastelu ei ole hyvästä, mutta aiemmista virheistä oppiminen ja toiminnan kehittäminen on tulevaisuuteen suuntautuvaa, pragmaattista käytöstä, joka lisäksi vahvistaa moraalista selkärankaa. Itseään on helpompi katsoa peiliin, kun parantaa haavansa riittävän hyvin ja hyväksyy arpensa.
Venäjän ensisijainen strategia on yleensä vaikuttaa vallassaolevien tahojen kautta, kunhan heihin on luotu riittävän toimiva yhteys, joka usein tarkoittaa suoranaista vasallisuhdetta. On loogista, että kylmän sodan alkupuolella neuvostotiedustelu panosti Urho Kekkoseen ja keskustaan, mutta siirsi valtikan ideologisesti itseään lähellä olleille vasemmistososialidemokraateille heti, kun se oli mahdollista. Kaiken aikaa kummankin puolueen kannattajakunnan leijonanosa säilyi länsimielisenä, mitä etenkään 1970-80 -lukujen demarijohdosta ei voinut sanoa. Kylmän sodan jälkeen viime vuosina merkittävästi aktivoitunut tiedustelukoneisto on näin ollen varmasti panostanut kokoomukseen.
"Venäjällähän on tasavero" ja "keskinäisriippuvuus ehkäisee sotia" -tyyppisten, tärkeimmät seikat ohittavien lausahdusten voimalla sekä ajoittain väläytellyllä Nato-kortilla pidettiin länsimieliset peruskokoomuslaiset hiljaisina idänkaupan intressien ajaessa päälle. Arvokonservatiivisuudesta ja myöntyväisyyslinjalaisesta vanhasuomalaisuudesta leivottiin toistensa edellytyksiä jättäen Naton kannatuksen "kaupunkiliberaaleiksi" identifioituvien tehtäväksi. Keinotekoisen jakolinjan – voisi sanoa identiteettipolitiikan – luomisen menestyksestä kertoo osuvasti taannoinen "taskuliinakohu".
Voima synnyttää vastavoimia ja vihamielisten vaikuttajien sekä opportunistien tavoitteena onkin kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin. Vieläkin säälittävämpää kuin turhasta valittaminen on turhanvalittajista valittaminen. Asiakeskustelun karnevalisointi ja ihmisten manipulointi on lopulta yllättävän helppoa.
Ihmisillä on taipumus jäädä poteroihinsa. Kesti aivan viime päiviin saakka, että oikeistodemariksi tunnustautuva Lasse Lehtinen uskalsi myöntää erehtyneensä presidentti Mauno Koiviston, idänkortin hyödyntämisen mestarin, harhautuksen suhteen. Itse en aio odottaa kymmeniä vuosia todetakseni, että kokoomuksen ja monien puolueeseen kytkeytyvien toimijoiden moraalinen selkäranka suhteessa Vladimir Putinin Venäjään on huolestuttava. Tämä ei liity pelkästään ulkopolitiikkaan, vaan myös länsimaisten kansalaisvapauksien, todellisen pro market -ajattelun, kristillisen etiikan sekä ihmisarvon merkityksen relativisointiin tai suoranaiseen väheksyntään. Vaikka tilanteita ei voi keskenään vakavuudessa verratakaan, sosialidemokraattien liuku tannerilaisesta asevelipuolueesta Itä-Saksaa ideologisesti ihailevaksi kryptokommunistien hallitsemaksi joukoksi kannattaa muistaa. Kehityksen mahdollisti osittain "emme me sentään mitään Kekkosia ole!" -tyyppinen ajattelu, jota etenkin monet kaupunkien maltilliset porvarit ymmärsivät hämmentävän pitkälle.
Yleisesti olisi muistettava, että Venäjällä on kaikissa puolueissa kontaktinsa, jopa asiamiehensä. Toiset ovat näkyvämpiä kuin toiset. On tärkeätä, että läntisten arvojen puolustamiseen sitoutuneet toimijat ovat aktiivisia kukin tahoillaan ja tekevät tarvittaessa yhteistyötä myös keskenään. Samalla on muistettava, että vaikka puolueet muodostuvat ihmisistä, harjoitettu politiikka perustuu suurelta osin ryhmien keskinäisiin sopimuksiin. Se, voidaanko ryhmää tai henkilöä arvioida totalitaristisen tahon etujen mukaan toimivaksi ei määräydy pelkästään julkisuudessa esitetyistä motiiveista, vaan myös kannatetun politiikan tosiasiallisten seurausten perusteella.
Kokoomus on pettänyt äänestäjänsä jo ajat sitten. En yhtään ihmettele jos jotkut puuhaavat vaihtoehtoa Putinin puudelipuolueen raunioille. Äänestäjällä alkavat vaihtoehdot olla vähissä jos haluat ajaa Suomessa Suomen etua.
Ilmoita asiaton viesti
No nykyään on edes vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomus on joustanut paljolti monista sen kannattajille tärkeistä arvoista ja käytännön poliittisista kysymyksistä. Liikaa? Se on sitten äänestäjien päätös. Uskottavia vaihtoehtoja ei ole nähdäkseni ainakaan toistaiseksi ilmaantunut. Liberaalipuolue voisi olla sitä paremmilla resursseilla varustettuna.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen yritysmaailma valittaa jatkuvasti miten yhteiskunnassamme jatkuvasti vaikeutetaan yrittämistä, on lakkoja, on tuhansia pykäliä työsuojelusta ja työaikalainsäädäntöä, virkamiehet ja verottaja kyttäävät jatkuvsti jne.
Tässä suhteessa Venäjä on ihannevaltio, ei ole ay-liikettä haittana eikä esteitä viedä rahat ulkomaille. Airiston jupakassa suomalaiset paljastivat venäläisten rahanpesun ja omien verojen kiertämisen. Eipä Medvedev edes kiittänyt suomalaisia:) Venäjällä yritysmaailma, hallinto ja rikollisuus ovat sovussa.
Luulen että kokoomuksen liikemiessiipi on putinisteja, rahallahan ei ole isänmaata. Sen sijaan kokoomuspuolueessa on enemmistö tavallisia isänmaallisia ihmisiä jotka haluavat jonkunlaista demokratiaa ja länsimaista vapautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kysymys ole sääntelystä tai sen määrästä silloin, kun lailla ei ole merkitystä. Venäjällä löytyy kyllä pykäliä poliittisesti hankalien liikemiesten saattamiseksi vaikeuksiin. Siinä neutraloituvat sen tasaveron hyödytkin…
Olen joskus leikilläni sanonut, että siinä, missä Venäjä on feodaalivaltio, Suomi on kiltojen kaupunki imperiumin rajalla selkeine privilegioneen ja suojelurahoja maksavine raateineen.
Ilmoita asiaton viesti
Kylmän sodan aikanahan Neuvostoliitto oli tietyssä mielessä Suomelle kuin siirtomaa – raaka-aineiden lähde ja teollisuustuotteiden markkina. Tsaarin ajan suuriruhtinaskunta oli juuri tietyssä mielessä kuvailusi mukainen.
Sinänsä kiinnität huomiota mielestäni oikeaan asiaan. On kuitenkin hyvä, että tasapainotat tekstiä maininnalla Kokoomuksen kannattajien valtaosan mielipiteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse kokoomuksen kannattaja, itse asiassa jopa jäsen. Ongelma on siinä, että suurimmalle osalle äänestäjiä ulkopolitiikka ei ole prioriteetti. Suomen kaltaisessa maassa se on itselleni ykkösprioriteetti. Kekkosessa oli se hyvä puoli, että niin kieroutuneelta kuin se hänen suustaan kuulostikin, hän tunnusti, että ”ilman ulkopolitiikkaa ei ole sisäpolitiikkaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalidemokraatit Neuvostoliiton ideologiaa lähellä? No ei.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, monet merkittävät vasemmistososialidemokraatit 1960-luvulta lähtien. 1980-luvulle tultaessa linja oli käytännössä ainoa. Lieneekö kukaan muu tärkeämmanpuoleinen menshevikki kuin Kalevi Sorsa ollut NL:n johdon kielenkäytössä ”toveri”?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ennen Lipposta ollut mitään erillisiä vasemmistodemareita tai oikeistodemareita. Mikä lähteesi on? En ole tällaista väitettä ikinä kuullutkaan. Minä elin nuo ajat ja seurasin politiikkaa.
Kaikilla nimekkäillä suomalaisilla poliitikoilla oli kotiryssä Tehtaankadulla, myös kokoomuslaisilla.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin osan erinäköistä hybridivaikuttamista olevan siinä että Venäjä-sympatioita alkaa löytymään kovin monista nurkista ja eri puolueista. Airistollahan Venäjällä oli RKP:n edustaja kaksoisagenttina paikallishallinnon kanssa. Mykkäsen puheista on huolestuttavan helppoa löytää Venäjää myötäileviä kantoja. Toisaalta ex- ja nyk. demareista löytyy paljon Venäjän ystäviä, kuten persuista, vaan jopa vihreästä vasemmistostakin.
Ja tällainen soppahan sopii mitä mainioimmin veli venäläiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän tiedustelukoneisto harvemmin pelaa yksillä korteilla. (korjattu: kirjoitusvirhe)
Ilmoita asiaton viesti
Ketkä suomalaiset poliitikot ovat vahvoja ja jääräpäisiä läntisten arvojen puolustajia? Onko sellaisia edes?
A. Stubb on länsimielinen, mutta ei jääräpäinen nyrkkiä pöytään lyövä junttaaja.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tule äkkiseltään mieleen kovin selkeää tapausta.
Ilmoita asiaton viesti
Halla-aho, Huhtasaari, mm.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on syytä muistaa kaiken aikaa, että Suomen itäraja on pitempi kuin muitten EU)maitten yhteensä. Edelleenkin Paasikiven opit ovat voimassa, vaikka kommunismi onkin romahtanut. Turha uhittelu tai riidan haastaminen ei asioita paranna, mutta omat mielipiteet on kerrottava kyllä selvästi. Venäläiset kyllä ymmärtävät selvää puhetta ja toimintaa, olipa siellä vallassa ketä tahansa. Venäjä ja venäläiset haluavat näyttää ja toimia kuin suurvalta, vaikka se nykyisin kyllä perustuu ydinaseisiin ja sotilaalliseen voimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikiven opeistakin on kohtuullisen monta tulkintaa – kuten uskonkappaleista. En henkilökohtaisesti ole törmännyt moneenkaan, joka olisi halunnut Suomen haastavan Venäjän kanssa riitaa. Epäilen, että kyse on suurelta osin ns. olkiukosta.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai Venäjä kelpaa Kookoomukselle. Kyseessähän on kokkareiden ihannoima susikapitalismi.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Mitä on susikapitalismi? Muistan kyllä Vysotskin ja susijahdin…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nauravat kokoomukselle ja kepulle jopa suorassa lähetyksessä ja toistavat sitä kotimaansa mediassa.
Orpo sano äsken ääneen kannattavansa kulutusveroa joka on tasavero sekin ja rasittaa eniten pienituloisia.
Ilmoita asiaton viesti