*

Ajattelijan ajatuksia

Tulevan Tehtaankadun päällikön vanhat tuttavuudet

Uutisoinnin mukaan Venäjän seuraavaksi Helsingissä palvelevaksi suurlähettilääksi olisi nousemassa Pavel Kuznetsov. 56-vuotias diplomaatti on palvellut ensimmäisen kerran Suomessa jo vuonna 1980-85 ja osaa kieltämmekin. Toisen kerran 1991-1996 Venäjää Helsingissä edustanut Kuznetsov toimi välissä muun muassa Slovakian suurlähettiläänä ja on nyt Venäjän ulkoministeriön pääsihteeristön päällikkö.

Suomentaito ja eräät muutkin seikat viittaavat siihen, että kyseessä on hyvin todennäköisesti tiedustelumies. Ensimmäisellä komennuksellaan parikymppinen Kuznetsov tuskin on ainakaan merkittävästi itseään iäkkäämpiä poliitikkoja kontaktoinut, joten hänen voisi uskoa toimineen nuorisopuolella.

Lyhyt katsaus ajan keskeisiin nuorisopoliitikkoihin herättää kysymyksen, onko vanhoja tuttavuuksia ajateltu hyödyntää nyt, kun entisistä järjestöjohtajista on kuoriutunut keskeisiä poliittisia vaikuttajia ja jopa presidenttiehdokkaita. Olisikin hyvä, jos tässä kirjoituksessa esiinnouseevat henkilöt ja heidän aikalaisensa voisivat tehdä julkisuudessa selkoa mahdollisista yhteyksistään Kuznetsoviin.

 

Presidenttiehdokkaita ja toimittajia

Kuznetsovin ensimmäisen Helsingin-komennuksen aikana keskeisiä nuorisopoliittisia toimijoita olivat muun muassa presidenttiehdokas Matti Vanhanen, joka johti keskustan nuorisojärjestöä vuosina 1980-83 sekä politiikan toimittaja Unto Hämäläinen, joka samoina vuosina oli kokoomusnuorten nokkamies. Molemmat kuuluivat puolueidensa neuvostomyönteisempään siipeen.

Hämäläinen piti tiettävästi aktiivista yhteyttä V. Marrussitsin kanssa antaen hänelle myös lukuisia - usein negatiivisia - henkilökuvauksia.

Vanhanen toimi myös Rauhanpuolustajissa, joka oli käytännöllisesti katsoen neuvostointressien edistämiseksi perustettu etäpesäke ja jossa keskeinen asema oli taistolaiskommunisteilla, kuten Mirja Vire-Tuomisella sekä Johannes Pakaslahdella. Kokoomusnuoret ei Unto Hämäläisen pyrkimyksistä huolimatta järjestöön liittynyt.

Myös nuori Eero Heinäluoma toimi Rauhanpuolustajissa ja oli jo 1970-luvulla osallistunut Varusmiesliiton toimintaan yhdessä Vanhasen kanssa. Vuonna 1983 hänet rekrytoitiin SAK:n nuorisosihteeriksi. SDP:n presidenttiesivaalin ehdokkaista ainakin Maarit Feldt-Ranta kuuluu Heinäluoman tiiviiseen lähipiiriin. Heinäluomaa julkisuudessa suitsuttanut SAK:n johtoportaaseen kuuluva Matti Tukiainen oli Kuznetsovin ensimmäisen Helsingin-palveluksen aikana sosialidemokraattisten nuorten puheenjohtajana.

 

Haluammeko palata laboratorioksi?

Jakub Janda kirjoittaa Newsweekissä olevan mahdollista, että eurooppalaiset Nato-maat vastaavat uusiin Venäjä-pakotteisiin vähentämällä suurlähetystöissä työskentelevien venäläisagenttien määriä.

On spekuloitu esitetty tämän voivan johtaa myös siihen, että Venäjä pyrkii sijoittamaan näitä karkotettavia henkilöitä nimenomaan Suomeen odottamaan suhdanteen parantumista. Seppo Tiitisen johtokaudella Supo salli sellaistenkin diplomaattien, jotka olivat tulleet lännestä karkotetuiksi, palvella Helsingissä.

"Osana presidentivaalikeskustelua olisi varmaa paikallaan, että presidenttiehdokkailta tiedusteltaisiin, että onko Suomen asemalle eduksi, että Suomi yhä edelleen kansainvälisissä suhteissa vaikuttaisi olevan kuin "laboratorio" tai "erityisalue", jossa eivät päde samat säännöt kuin muualla läntisessä maailmassa?", kommentaattori Mika J. Viljakainen kysyy Facebookissa artikkeliin viitaten.

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro on arvioinut, ettei Venäjä aio sekaantua Suomen presidentinvaaliin. Muutamaa päivää ennen Krimin anneksiota hän ei tosin uskonut senkään tapahtuvan. Presidentinvaallin osalta Kangaspuron linjoilla oli SDP:n presidenttiehdokkaiden paneelin viime viikolla vetänyt Unto Hämäläinen - siksi, että Boris Jeltsin oli tehnyt asiasta lupauksen. Boris Jeltsin tosin lupasi myös Venäjän turvaavan Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ns. Budapestin muistiossa.

Jos tuleva suurlähettiläs todella on Kuznetsov, on mielenkiintoista nähdä, milloin hän saapuu Suomeen.

Vuonna 1971 äkkilähdön Helsingistä saanut, KGB:n salamurhaosaston johtajaksi sittemmin paljastunut Viktor Vladimirov palasi Tehtaankadulle vuonna 1977 poistuakseen seuraavalla vuosikymmenellä presidentti Urho Kekkosen saatua seuraajansa. Kuznetsovin kanssa he ehtivät työskennellä samanaikaisesti nelisen vuotta. Supon päällikkö Seppo Tiitinen toimi viestinviejänä Vladimiroville, jonka ykkössuosikki ehdokkaista oli lähetystöneuvoksen kanssa tiivistä yhteyttä pitänyt Mauno Koivisto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Paljon on vielä pimennossa suomettumisen ajoista.
Ei sitä Tiitisen listaakaan saatu koskaan julkisuuteen.
t. Pertti

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Ken voiton saa, häll' valta on, hän tekee miten mieliikään. Mut lista, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää...

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Virkki on kyllä kadehdittavan terävä huomioiltaan ja myös kynältään.

Suomi toden totta tarvitsee totuuskomission, joka täikammalla kävisi läpi suomettumisen mädän sontakasan. Valitettavasti suomettuneisuuden aikakauden henkilöitä - ja heidän myöhempiä oppipoikiaan - on yhä vallan vankkureilla. Joudumme odottamaan...

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset