*

Ajattelijan ajatuksia

Huhtasaari syytä ottaa vakavasti - antiglobalistinaiset menestyneet ennenkin

  • Huhtasaari syytä ottaa vakavasti - antiglobalistinaiset menestyneet ennenkin

Laura Huhtasaaren nimeäminen perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi on luontevaa jatkoa perussuomalaisten uudelleenorientoitumiselle kohti yleiseurooppalaista, konservatiivisena itseään pitävää antiglobalismia. Marine Le Peniä ja Donald Trumpia ihaileva, kohtuullisen sanavalmiiksi arvioitu akateeminen naisehdokas voi yllättää vaalikentillä monet. Etenkään voimakkaan polarisaation tai ehdokasta vastaan suunnattavan negatiivisen mediahuomion seurauksena eteneminen toiselle kierrokselle ei ole mahdotonta.

Antiglobalisminsa, turvallisuuspoliittisen fatalismin, liberalismin kritiikin sekä sosiaalisten kysymysten korostamisen osalta samaan lokeroon asettuva presidentti Tarja Halonenkaan ei lähtenyt kisaan ennakkosuosikkina, jos kohta häntä vastassa ei ollut voimakasta suosiota nauttivaa istuvaa presidenttiä. Huhtasaaren valinta näyttää erittäin epätodennäköiseltä, mutta Pekka Haavistoa vahvempi kakkossija ei ole ollenkaan pois laskuista.

 

Henkilö?

Huhtasaaren uskonnolliset näkemykset ja niiden suhde tieteeseen ovat herättäneet paljon huomiota, osin varsin pinnallista sellaista. Äänestäjät saavat tietenkin arvioida ehdokkaita heidän maailmankatsomuksensa ja minkä tahansa haluamansa asian pohjalta - se on erottamaton osa demokratiaa. Suomalaiset arvostavat kuitenkin myös jääräpäisyyttä, minkä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho varsin onnistuneesti nosti positiiviseen valoon presidenttiehdokasesityksensä julkistaessaan.

Jotkut tulevat varmasti käyttämään myös sukupuolikorttia, jos kohta sen merkitys ei ole samanlainen kuin vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaalissa ehdokkaan poliittisesta kannasta sekä siitä johtuen, että paine saada naispresidentti valituksi on tavallaan kerran jo purettu, "lasikatto" rikottu, eikä kyse olisi siten ainutlaatuisesta asiasta.

Akateemisesti koulutettuna opettajana ja miellyttävän oloisesti esiintyvällä Huhtasaarella lienee kykyä vedota myös sellaiseen yleisöön, johon Halla-aho tai harva puoluetoverinsa olisi profiilinsa puolesta muutoin kyennyt. Toisaalta suuri osa ei-akateemista perussuomalaisten äänestäjäkuntaa tuskin välittää maanläheisen ja ulkoisesti edustavan ehdokkaan taustasta negatiivisessa mielessä.

Liialliset ja pinnalliset hyökkäykset ehdokkaan henkilöä vastaan kääntyvät siis itseään vastaan. Oikeampi kärki on asiakeskustelussa, kuten sen tietysti ideaalitilanteessa pitäisi aina olla.

 

Linja?

Huhtasaaren vaaliohjelmasta saamme todennäköisesti kuulla lähiviikkoina lisää. Ehdokkuuden julkistamistilaisuudessa pidetty puhe ja sitää seuranneet haastattelut antavat kuitenkin jonkinlaista osviittaa: ulkopoliittinen linja on länsi-integraatioon penseästi suhtautuva, Venäjän suhteen fatalistinen ja konfliktin ennaltaehkäisyn mahdollisuutta vähättelevä, suomalaisten sosiaalipalveluiden turvaamista korostava sekä ainakin pinnallisesti arvokonservatiivinen.

Samanlaista maantieteen muka sanelemaa "realismia" sekä vähintään kyseenalaisin argumentein perusteltua liittoutumisen vastaisuutta saattoi kuulla jo aiemmin mainitulta presidentti Haloselta sekä kaikilta kolmelta nyky-SDP:n ehdokasehdokkaalta Unto Hämäläisen moderoimassa, 3.8. järjestetyssä presidenttipaneelissa. Huhtasaaren linjassa pidemmälle menee lähinnä Euroopan unionin vastustaminen. Tämä nousee todennäköisesti vaalikeskusteluissa esiin.

 

Sekaantuuko Venäjä?

Huhtasaari on nostanut esiin myös keskustelun ulkomaisesta vaikutuksesta vaaleihin. "On naiivia ajatella, että vain Venäjä pyrkisi vaikuttamaan muiden maiden vaaleihin", hän kirjoitti Facebookissa ennen ehdokkuutensa julkistamista. Väitettään hän ei avaa, sen sijaan kommentoijan nostaessa esiin Venäjän naapureiltaan tekemät aluevaltaukset Huhtasaari kysyy, estäisikö Nato tämän, vaikkei koko keskustelussa ole aiemmin pohdittu kertaakaan Nato-jäsenyyttä. Niinikään ehdokas on syyttänyt Euroopan unionia Hillary Clintonin tukemisesta.

Unto Hämäläinen julkaisi muutamaa päivää ennen paneelia Helsingin Sanomissa artikkelin, jossa arveli, ettei Venäjä aio sekaantua Suomen presidentinvaaliin, koska presidentti Boris Jeltsin näin lupasi. Toki Jeltsin lupasi myös mm. turvata Ukrainan alueellisen koskemattomuuden.

Itse en ole Hämäläisen tavoin optimistinen. Tämä ei tarkoita, että Venäjä lähtisi - etenkään näkyvästi - tukemaan yksittäisiä ehdokkaita. Vaalidebattiin vaikuttaminen mahdollisin vuodoin, kiristysyrityksin ja ns. pehmeämmillä keinoilla, kuten asettamalla ehdokkaiden lähipiiriin tiiviit Venäjä-yhteydet omaavia henkilöitä ovat eri asia. Tämä uhka koskee jokaista ehdokasta. Lisäksi yleinen keskusteluilmapiiriin vaikuttaminen on todennäköistä.

 

Vaalikeskustelu raiteilleen

Ns. arvojohtajuuden korostamisen myötä erityisesti turvallisuuspoliittisesti rauhallisempina aikoina presidentinvaali on keskittynyt presidentin ydintehtävien arvioinnin ulkopuolelle. Nyt tilanne on toinen jo siksikin, että ehdolla on todennäköisesti ainakin kaksi erittäin EU-kriittistä ehdokasta - Nato-myönteisiä ei kannattajakorttien keräämistä suunnittelevan Petrus Pennasen lisäksi näytä olevan luvassa.

Tämä ei tarkoita, etteikö ehdokkaissa olisi eroja. Muutaman asian pitäminen mielessä voisikin auttaa vaalikeskustelun hedelmällisyyttä ja pysymistä olennaisessa.

1. Kun puhutaan Euroopan unionista, puhutaan Euroopan unionista

Kun puhutaan EU-linjasta, on syytä keskustella unionin toimintatavoista, niiden kehittämisestä ja jos niitä ei joltakin osalta ole realistista saada parantumaan, sanoa ja perustella asia.

Euroopan unionista puhuttaessa ei puhuta Euroopan unionia kannattavien poliitikkojen asiaan liittymättömistä ominaisuuksista, kannoista tai taustasta.

Se, että moni eurooppaliikkeen aktiiveista oli aiemmin neuvostomyönteisiä sosialisteja, ei ole argumentti Euroopan unionia vastaan. Se ei tarkoita, että pääosin konservatiivien ja läntisten sosialidemokraattien rakentama unioni olisi näiden henkilöiden aiemman ideologian mukainen. Se, että Alexander Stubbilla on valkoiset hampaat ja suomenruotsalainen tausta, ei tarkoita, että EU-jäsenyys hyödyttäisi vain eliittiä ja hyväkuntoisia.

Tämä ei estä tarkastelemasta näiden henkilöiden toimintaa kriittisesti, mutta unionin leimaaminen joidenkin kannattajiensa perusteella muistuttaa kovasti kaikkien perussuomalaisten leimaamista rasisteiksi puolueen yksittäisen äänestäjän humalaisten huutelujen perusteella.

2. Myönnetään tehdyt virheet avoimesti

Kansallisilla päättäjillä on ollut ajoittain paha tapa sälyttää EU:n syyksi ongelmia, jotka ovat todellisuudessa kotimaista tekoa. Suomi ei ole tässä poikkeus.

Samat päättäjät, joiden aikana Suomi ajettiin Euroopan unioniin ja tiivistyvään integraatioon, ovat tehneet myös suuren luokan virheitä. Ensinnäkin monella heistä on vahva itätiedustelutausta kylmän sodan ajalta silloisen poliittisen kulttuurin myötä. Pankkikriisin ja 1990-luvun alun laman osalta raskaimman vastuun kantaneet poliitikot ovat osittain siirtyneet EU-tehtäviin.

Vastoin varsin yleistä käsitystä, Euroopan unioni ei kuitenkaan ole näitä "kansallisia nomenklatuuria" vahvistava, vaan pikemminkin rajoittava tekijä. Sitä ei muuta se, että osa suomalaispoliitikoista - etunenässä entinen pääministeri Paavo Lipponen - on ajanut voimakkaasti keskitetympää unionia, joka olisi myös tiiviimmin kytketty Venäjään. Monet suomalaiset, joita on pidetty varsin integraatiomyönteisinä, ovat puolestaan esimerkiksi turvallisuusyhteistyössä suhtautuneet unionin tiivistämiseen erittäin penseästi.

Sen lisäksi, ettei kotimaisen poliittisen järjestelmän ongelmia laiteta Euroopan unionin viaksi, ne pitää oikeasti myös korjata. Tämän laiminlyönnistä on osittain kyse Unkarin ja myös Puolan - joita ei sinänsä ole kovin hedelmällistä verrata - viimeaikaisessa kehityksessä.

Vaikka olisi ideaalia, että ongelmat käytäisiin lävitse asianosaisten eläessä, fakta, että seuraava presidentinvaali on ensimmäinen suomettumisen tunkion sulkeneen ja 1990-luvun virheissä olennaista osaa näytelleen presidentti Mauno Koiviston kuoleman jälkeen auttanee keskustelua.

3. EU:n ja eurovaluutan turvallisuuspoliittisen merkityksen tunnustaminen

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on antanut ymmärtää edistävänsä EU-eroa siinäkin tapauksessa, että Suomi ei liity Natoon.

Unionin jäsenyys ei ole turvatakuu - osittainen kiitos tästä kuuluu turvatakuulausekkeen vesittäneille Tarja Haloselle sekä Erkki Tuomiojalle - mutta kaukana merkityksettömästä tässäkään suhteessa.

Eurovaluutta - haluttiin tai ei - on myös turvallisuuspoliittinen vakauttaja. Euromaan joutuessa kriisiin ovat taloudelliset vaikutukset aivan toista luokkaa kuin yhteisvaluutan ulkopuolella ollessa.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan: pääministeri Lipposen ja nykyisen presidentti Sauli Niinistön valtiovarainministerikaudella tehty EMU-ratkaisu nähtiin ainakin oikeiston piirissä osittain Nato-jäsenyyden korvikkeena, vaikkei tätä ääneen lausuttu. Jos Suomen asema poliitikkojen - mukaan lukien Lipposen omat - itäyhteydet ja suomettumisen perintö olisi avattu avoimelle tarkastelulle 1990-luvulla tai viimeistään 2000-luvun alussa, olisi todennäköisemmin päädytty laajempaan keskusteluun maamme turvallisuuspoliittisesta asemasta. Ilmeisesti sosialidemokraatit halusivat välttää tämän asettuessaan kannattamaan yhteisvaluuttaa. Näin ollen eurojäsenyydestä keskusteltaessa ensisijaisesti arvioitavana ei ollutkaan ehkä valuuttapolitiikka, vaan jokin aivan muu.

Laura Huhtasaari nosti ehdokkuuspuheessaan esiin Niinistön roolin eurojäsenyyden edistäjänä.

Euron ja EU:n valuvikoja tulee tarkastella, mutta tällöin on syytä muistaa niiden turvallisuuspoliittinen merkitys ja tarjota vaihtoehtoiset ratkaisut. Tämä on vaikeaa vaalissa, jossa leijonanosa ehdokkaista toitottaa sotilaallisen liittoutumattomuuden tai YK:n merkitystä turvallisuusongelmien ratkaisijana.

--


Kuvien oikeudet:

By Kancelaria PremieraDerivative work: Kamil.ryy - This file has been extracted from another file: Beata Szydło (2016).JPG, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56439825

By Kremlin.ru, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=58154647

By Tarja_Halonen_1c389_8827.jpg: Janwikifotoderivative work: Bff (talk) - Tarja_Halonen_1c389_8827.jpg, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=15607340

By Soppakanuuna - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=51400803
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vertaus Tarja Haloseen oli aika osuva, vaikkakin kyseiset henkilöt ovat jokseenkin toistensa ääripäistä muutoin.

Itse asiassa Tarja Halosen mahdollisuuksiin ennen ensimmäistä kauttaan ei kyllä uskonut monikaan. Sen verran kaukana hän tuntui olevan perinteisestä presidenttihabituksesta ja myöskin hänet miellettiin demareiden vasemmistosiipeen kuuluvaksi, miltei kommunistiksi. Ainakin niiden taholta, jotka muistivat vielä 70-luvun.

Mutta kun kyseessä ei ole eduskuntavaali, vaan yhden henkilön valinta, niin tulos voi todellakin poiketa merkittävästi puoluekannatuksesta. Ja aina on olemassa paljon äänestäjiä, jotka haluavat vain muutosta "nykymeininkiin", mitä se sitten milloinkin onkaan.

Mutta en todellakaan pysty uskomaan, että Huhtasaaresta varteenotettavaa vastusta loppupeleissä koituisi Niinistölle. Ja tämä on pikemminkin "understatement" minulta.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Le Penin toisen kierroksen lukemat ovat nähdäkseni realistinen maksimi, mutta epätodennäköisiä nekin.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Totta.T.Halonen istui kyllä Lipposen kanssa oppositiossa.
Kun Maastrichtinsopimusta EU tehtiin:Pilari II:Yhteinen puolustus (NATO?)
Lissabonin sopimuksella vietiin sopivasti "lautanen" pois Haloselta.
(poistettin este Natolle jos kansa äänestäisikin vahingossa "väärin " demareita-12
Lopusta onkin sitten päättänyt PM Kepu,kok.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702122200069...

Suomesta tuli myös talous- ja rahaliiton jäsen
LIITTYESSÄÄN EU:N JÄSENEKSI vuonna 1995
-Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitetaan eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti.
Lähde:
EU/Suomi-EMU

EMU-suunnitelma hyväksyttiin osana Maastrichtin sopimusta, joka allekirjoitettiin helmikuussa 1992 ja tuli voimaan 1.11.1993.
Sopimuksen mukaan talous- ja rahaliittoon edetään kolmen vaiheen kautta.
(Ei siis Lipponen 5vuot.myöhemmin.)
lähde:
Suom.pankin asiakirja

JK: Puuhattu EU-liittymistä jo Kekkosen aikana eri sopimuksilla.
Turvallisuuden takia.
T.Soini perustelut takinkäännöstä
Kreikan III-tukipakettille:"Kun se on niin vaikea asia kun kyse on myös turvallisuudesta"!
(video IL)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä olin Tampereen teatterikesän avajaisissa jossa presidenttiehdokas Tarja Halonen piti puheen. Ilmaisu oli jämäkkää. Sen kuultuani tiesin kenestä tulee Ahtisaaren seuraaja. Hän oli pukeutunut tummaan turkoosiin, väri sopii hänelle tosi hyvin. Ohimennen kehuin puvun väriä rouva ministerille.
Minulle presidenttivaalit on henkilövaali.

Käyttäjän PeteSyvlumi kuva
Pete Syvälumi

Laura Huhtasaari on vakavasti otettava ehdokas Niinistön ideologisena vastakohtana. Niinistön vastustajia on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja puolueiden kannattajissa. Suomen kansa on älyllisesti melko yksinkertaista ja johdateltavaa, voisin verrata amerikkalaisten käyttäytymiseen heidän presidentin vaalissa viimeksi. Amerikkalainen köyhä kansa valitsi presidentikseen rikkaan uhoojan.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Valitettavasti saatte olla oikeassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Antiglobalismi! En ole kuullutkaan sellaista termiä aikaisemmin. Ei kai kukaan järkevä ihminen voi vastustaa kansainvälistä yhteistyötä kaikissa suhteissa?! Itsekin saatan olla antiglobalisti siinä mielessä, että vastustan haitallisia kauppasopimuksia ja globaalia rikollisuutta ja globaalisti verkostoituva korruptiota ym. Mutta ehdottomasti kannatan kansainvälistä yhteistyötä globaalin tuhovimman pysäyttämiseksi ja rauhan rakentamiseksi.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Antiglobalismi lie sitä että ihmisille uskotellaan että paluu entiseen olisi mahdollista ja järkevää. Antiglobalistiset marionetit häipyvät näyttämöltä kun ovat saaneet maansa sekaisin kuten brexitnallet. Tavallaan Soinin, Terhon ja Niinistön häipyminen siniseen utuun on samanlainen temppu. Impivaaralupauksilla saatiin äärisuuntaus ujutettua parlamentaariseen systeemiin. Kun työ oli valmis häivyttiin korrektimpiin kuvioihin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mun agendani on vähän globaalimpi ja myös nurkkakuntaisempi kuin sulla. Ihan hölmö nimi puolueella, mut jotkut ovat tavallan symppiksiä esim Lindström.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki Vastaus kommenttiin #8

Kenelle tämä kommentti oli tarkoitettu? Kenellä globaalimpi ja nurkkakuntaisempi agenda?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Venäjän, Yhdysvaltain ja Britannian kohdalla voin ymmärtää jos nationalismi houkuttelee isolationismiin tai alistamiseen perustuvaan ulkopolitiikkaan. Eli siihen, että esim. kauppasopimukset on räätälöity vahvimman nimittäjän mukaan, suuret vievät ja pienet vikisevät. Tosin Britannialta ei näytä tuokaan menevän ihan niin Strömsössä kuin brexitiä ajaneet poliitikot lupasivat.

Mutta sitä ihmettelen, kuinka nämä antiglobalistit polkaisevat Suomesta suurvallan jolla olisi edes teoreettiset mahdollisuudet leipoa loistavia kauppasopimuksia pienempien valtioiden kustannuksella? Mistä tuollainen Suur-Suomi yhtäkkiä tempaistaan? Ei tietenkään mistään.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Niin moni rakentaa maailmankuvansa ja tavoitteensa liiaksi toiveiden varaan. Paasikivi sanoi Suomen ulkopoliittisen heikkouden olevan, että toimitaan, kuin asiat olisivat kuin niiden toivotaan olevan.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Ei kukaan ole väittänytkään Halosen tai Huhtasaaren vastustavan kaikkea yhteistyötä. Vapaakauppasopimusten haitallisuudesta voi olla monta mieltä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Olisiko antiglobalismi sukua impivaaralaisuudelle. Siis muutetaan Impivaaraan asumaan, niin kaikki maailman pahuudet katoavat olemasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kreationismi on minusta pahanlaatuista digiajattelua. Itselläni ei ollenkaan ole ongelma hyväksyä Raamatun luomiskertomusta tai Kalevalan kertomusta maailman synnystä samalla kuin hyväksyn Darwinin teorian perustalta jatkettua tieteellistä tutkimusta.
Raamatun luomiskertomuksessa pidän erityisesti kohdasta jossa Jumala luovutti vastuun luomakuntansa vaalimisesta ihmisille.
Valitettavasti näyttää siltä, että "kultaisen vasikan" palvonta on voittanut. (Nykyisin se ei ole edes kultaan sidottu.)

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Evoluution kieltäminen tosiaan kertoo yleisestikin luultavasti jotain suhtautumisesta tosiasioihin. Ei siitä kuitenkaan liian suurta numeroa pitäisi tehdä, sillä kaikilla on varmasti erikoisia käsityksiä jostakin. Lisäksi asian nostaminen jatkuvasti esiin vain antanee monen sympatiapisteitä ehdokkaalle.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Ehkä se presidenttinäkin olisi vähemmän vahingollinen kuin luokanopettajana. En silti ihan sillä perusteella lupaa äänestää.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kristillinen oikeisto on liberaalia demokratiaa vastustava poliittinen ja kansainvälinen liike. Se tukeutuu sinänsä Venäjään. Ei sitä kannata ohittaa vaikka vaikuttaa hömpältä. Hömppä on osa sen taktiikkaa.

Olavi Collan

Onkohan Huhtasaaren usko jumalan luomaan ihmiseen vahvistunut hänen käytyään rukousaamiaisilla Washingtonissa ja Jerusalemissa ? Myös hänen mielipiteensä siitä ,että ihminen ei ole eläin on varsin omalaatuinen. Onhan ihminen varsin älykäs nisäkäs. Varsin exoottinen tämä ehdokas !

Oiva Luosujarvi

Siis vastapainona.

Onko oikein, että globaalisti toimivat monikansalliset firmat saavat miljardien eurojen tuottoa Suomesta, mutta eivät maksa euroakaan niistä saaduista tuotoista veroa Suomeen?

Onko oikein, että samat firmat vievät tehtaita ns. halpamaihin vain saadakseen tuotteet teetettyä murto-osalla kustannuksista ja vain palkansaajien palkkaustaso on huomattavasti alempi, mutta omistajat ja johtajat saavat edelleen tulonsa miljoonissa?

Onko oikein, että Suomessa voi mikä tahansa ulkomaalainen firma varata maa-alueen kaivosteollisuudelleen ja viedä voitot verovapaasti pois Suomesta?
(antaisitko luvan kenelle tahansa perustaa perunamaan sinun pihallesi ja viedä perunat omaan kellariinsa ilman korvausta sinulle?)

Onko oikein, että google, yahoo, facebook, apple, microsoft, elenia, caruna ja lukuisat muut yritykset saavat Suomesta miljardeja euroa tuloja, mutta eivät maksa veroja saaduista tuloista Suomeen?

Onko oikein, että monikansalliset firmat voivat tuoda Suomeen omia työntekijöitään tuhansittain ja heille maksetaan palkkaa, joka ei vastaa saman ammatin palkkaa Suomessa vaan he ovat ns. halpamaiden työntekijöitä, joita koskee heidän oman kotimaansa lait palkkauksen osalta, vaikka tekevät töitä Suomessa ja Suomalaiset ovat tilanneet työt halpafirmalta ?

Onko oikein, että kuka tahansa eu-maiden kansalainen saa vapaasti tulla rajan ylitse Suomeen, vaikka olisi voimassa maahantulokielto?
Ilman rajavalvontaa ja vaatimusta passista / viisumista, ei voida mitenkään rajalla tarkistaa kuin satunnaisesti onko maahantulokielto voimassa henkilöllä vai ei?

Eli vasta-asioita on paljon, koska globaali satuyhteiskunta on vain rikkaiden ja rikollisten etuja ajava mahtava mahdollisuus tulla rikkaammaksi ns. laillisesti tai laittomasti toimien.
ns. laillisesti siksi, koska lukuisa joukko rikkaita ovat sidoksissa veroparatiiseihin ja halpamaiden hyödyntämiseen oman rikkautensa kasvattamiseksi rikkaasta - superrikkaaksi tai miljonääristä miljardikoksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset