*

Ajattelijan ajatuksia

Neuvostorakenteiden hajoamisesta

  • By Kremlin.ru, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5377898
    By Kremlin.ru, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5377898

Yksi työkalu meneillään olevan kansainvälispoliittisen turbulenssin hahmottamiseen liittyy kylmän sodan jälkeisten, hiljaa sortuneiden ja edelleen sortuvien neuvostorakenteiden hajoamiseen. Jälkineuvostolaisessa tilassa ideologisen sosialismin sijaan vallan otti monin paikoin entinen nomenklatuura uudella nimellä, epäideologisena tai ideologialtaan heterogeenisenä rakenteena.

Turvallisuuspalveluiden virkailijoiden lisäksi valtaa pääsivät käyttämään sosialismin päättymisen myötä rikastuneet oligarkit sekä järjestäytynyt rikollisuus, jotka yhdessä ovat muodostaneet postsovjeettisen eli jälkineuvostolaisen, sisäisesti keskinäisriippuvaisen ja valtionrajoista suurelta osin piittaamattoman eliitin.

Kremlin tavoitteena on lähtökohtaisesti ekspansio, vaikutusvallan laajentaminen, joka kuitenkin realisoituu eri tilanteissa hyvin erilaisin tavoin. Ns. lähiulkomaissa kyse on huomattavasti konkreettisemmista alistamispyrkimyksistä kuin lännemmässä, jossa tavoitteena ainakin toistaiseksi vaikuttaa olevan lähinnä koskemattomuuden ja voimakkaan neuvotteluaseman saaminen, ei vasallisuhde. Kauempana Kreml käyttää tavoitteidensa saavuttamiseksi jopa eri turvallisuuspalveluita kuin "lähiulkomaissa". Yhteistä kaikkialla on kuitenkin järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption kylvämisen keskeinen rooli vaikutusvallan lisäämisen työkaluna.

 

Voiko verkko säilyä?

Kuten kaikki historialliset prosessit, myös ns. liberaalin demokratian leviäminen on ollut vaiheittaista ja ottanut aina silloin tällöin kaksi askelta taaksepäin ja kolme eteen. Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana vapaan maailman suurin uhka ei ainoastaan siksi, että se oli diktatuuri, vaan myös ekspansiivinen diktatuuri, jonka turvallisuuspalvelut pyrkivät aggressiivisesti vaikuttamaan myös Nato-maissa. Sosialismin romahdus vahvisti läntisen yhteiskuntajärjestelmän asemaa ja sen piiriin liittyi yhä enemmän ja enemmän valtioita. Tässä yhteydessä tapahtui tietenkin merkittävää neuvostoperäisten verkostojen hajoamiskehitystä.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen länsimaailman huomio kiinnittyi entistä enemmän jihdismiin ja sen muodostamaan turvallisuusuhkaan. Siitä huolimatta, että turvallisuuselinten vallan vakiintuminen Venäjällä oli nähtävissä samoin kuin erityisesti Balkanin tapahtumien myötä säilynyt halu sekaantua ulkomaiden asioihin, näistä ei kovin paljon julkisuudessa keskusteltu. Niissä maissa, joissa vanhojen verkostojen merkitystä ei proaktiivisesti neutraloitu, ne saivat kasvaa. Länsi-Euroopassa puolestaan poliittinen korrektius ja kauppasuhteet ajoivat ajoittain ilmiselvien havaintojen ja niihin reagoimisen edelle.

Eurooppalaista äärioikeistoa (ja neuvostoajan peruina vasemmistoa) Venäjän turvallisuuspalvelut ovat ilmeisesti kultivoineet jo 1990-luvulla. Ideologia ei enää rajoittanut vähääkään sitä, millaisten tahojen apua voi vaikutusvallan kasvattamisessa ottaa vastaan.

On huomattavaa, että näkyviä, Kremlin tavoitteita provokatorisesti ajavia liikkeitä ilmestyi Suomessa julkisuuteen kuitenkin vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Voi kysyä, oliko Venäjän tiedusteluelinten ote Suomesta Tarja Halosen ensimmäisen presidenttikauden aikana ja ennen Vanhasen kakkoshallituksen nimittämistä niin luja, että provokaattorit olisivat ainoastaan häirinneet sitä?

Länsimielisemmän hallituksen tultua valtaan saattoivat tasavallan presidentti ja muut vanhan ulkopoliittisen kaartin edustajat - kuten Erkki Tuomioja - esiintyä keskilinjan edustajina, kun heidän toiselle puolelleen oli ilmestynyt käsittämättömyyksiä laukoja dosentti. Tuomiojalle ei ole myöskään ollut vierasta leimata Venäjä-kriitikkoja ns. toisen puolen bäckmaneiksi.

 

Suomi hyväksyi asemansa "lähiulkomaana"

Suomi oli presidentti Mauno Koiviston johdolla päättänyt oma-aloitteisesti hyväksyä sen, että Venäjä pitää maatamme ns. lähiulkomaana ja jättää historiallisen tilinteon sikseen. Perinteisen isänmaallisille piireille ratkaisua saattoi markkinoida autarkkisuutena, kuten Koivisto tekee kirjassaan Venäjän idea (2001). Tätä ajattelua jatkoi presidentti Tarja Halonen asemoidessaan Suomen turvallisuuden tuottajaksi, eikä kuluttajaksi.

Koiviston nimittämä entinen puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund on niin ikään katsonut asiakseen ojentaa suomalaisia ja korostaa erillisyyttämme entisen itäblokin maiden "sotilaalliseen rupusakkiin".

Venäjän aggressio kohdistuu kuitenkin nykyään erityisesti läntisiä instituutioita, yhteistyötä sekä yhteiskuntajärjestystä, eikä ensisijaisesti yksittäisiä valtioita vastaan. Verraten konventionaalisen Ukrainan-konfliktin takanakin on nimenomaisesti halu estää neuvostorakenteiden hajoaminen, yhteiskunnallinen tervehtyminen sekä länsi-integraatio tässä entisellä Neuvostoliiton keskeisellä alueella, jolla on Kremlin imperialistisessa kertomuksessa erityinen sija.

Aggressioon tulee täten myös vastata länsimaiden ja länteen pyrkivien maiden yhteistyöllä. Tähän Hägglundin perinteiseen rintamasodankäyntiin painottuva turvallisuusajattelu ei sovellu lainkaan.

Logiikkaa voi kuitenkin peilata Hägglundin toisesta asiasta antamaan lausuntoon. "Pelkäsin, että se on pyramidi, mutta ajattelin, että jos se ei menisi vielä nurin", hän selitti sijoitettuaan noin 16 000 euroa WinCapitaan. Suomettuneisuuden logiikka on tiivistettynä varsin samanlainen - pyritään pysymään viimeisenä mahdollisena aggression kohteena ja ulosmittaamaan "luotettuna lähiulkomaana" toimimisesta saatava hyöty täysimääräisesti - eikä välttämättä ensisijaisesti kansakunnan, vaan enemmänkin henkilökohtaisen menestyksen parhaaksi. Erikoistilanteissa ja välttämättömyyden vaatiessa myöntyväisyyttä on toki vaikea kritisoida, mutta viimeistään 1990-luvulla Suomellakin oli mahdollisuus pesänselvitykseen. Ylimielinen suhtautuminen Baltian maiden ja Puolan ratkaisuihin on omiaan ruokkimaan Suomen erillisyyttä läntisestä yhteydestä ja lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa maassamme.

Koiviston de facto tunnustusta venäläiselle etupiiriajattelulle sietää miettiä nyt, kun savonlinnalaiset ovat viranomaiset kehotuksesta joutuneet pysymään poissa parvekkeiltaan Venäjän presidentin saavuttua itsenäisyytemme satavuotisvierailulle - ja poistuttua onnittelematta.

 

Vapaan maailman vastaisku

Ukrainan sodan alettua lännessä havahduttiin Venäjän vaikutustoiminnan vakavuuteen ennenkuulumattomalla tavalla. Tämän lisäksi maan tiedusteluelinten sekaantuminen Yhdysvaltain presidentinvaaliin tuotti kongressin molemmissa kamareissa hyväksytyn pakotepaketin, joka on enää presidentti Donald Trumpin allekirjoitusta vaille voimassa. Viime kädessä presidentti tuskin edes voisi estää, vaan ainostaan viivyttää ylivoimasella enemmistöllä hyväksyttyjen lakien voimaantuloa.

Myös vaalivaikuttaminen Euroopassa on saanut Venäjään perinteisesti verraten ymmärtäväisesti suhtautuvia maita ottamaan ainakin osan uhista aiempaa vakavammin.

Niin ikään venäläisenergian käyttäminen poliittisiin tarkoitusperiin otetaan entistä laajemmissa piireissä vakavasti ja joiden eurooppalaisten tahojen vastustuksesta huolimatta myös Nord Stream II -hanke saattaa joutua uudelleenarvioitavaksi. Naton edellinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen onkin perännyt eurooppalaisilta USA:n pakotepakettia kritisoineilta parempia ehdotuksia saman tavoitteen ajamiseksi.

Kaikki tämä vähentää Venäjän ja sen verkostojen vaikutusvaltaa lännessä.

Toisaalta tutkimukset Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin eivät ole loppuneet, eikä kaikki välttämättä paljastu koskaan. Venäläispääoman merkitys monissa läntisissä kaupungeissa on edelleen suuri. Tällä pääomalla - toki tapauksesta riippuen - voidaan korruptoida paikallisia poliitikkoja sekä liike-elämän edustajia. Näiden yhteyksien selvittäminen onkin syystä äärimmäisen tärkeä tehtävä medialle ja kansalaisaktiiveille maasta riippumatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän teuvomast kuva
Teuvo Mast

Neuvostojen liiton hajoamisesta on reilu 20 vuotta siitä on aika turhaa haikailla kenenkään . terv tepivaari

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Valitettavasti aika moni haikailee. Oligarkkitalouden ja itätiedustelun verkostojen kanssa on sen sijaan vielä tekemistä. Nämä ovat suoraa neuvostovallan jatketta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mihin perustuu väittämä, että Kremlin tavoitteena on lähtökohtaisesti ekspansio?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Sotateollisuus tarvitsee uhkakuvia.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Pian varmaan allekirjoittanutta syytetään juutalaisten ja CIA:n kätyriksi.

Sinänsä pitää paikkansa, että eri teollisuudenalat vastaavat todellisiin tai kuviteltuihin tarpeisiin, jotka luovat kysyntää niiden valmistamille tuotteille. Näin myös Venäjällä.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki Vastaus kommenttiin #6

Olennaista on, että maansisäiset ja/tai kansainväliset mekanismit kykenevät estämään perustelemattomien sotilaallisten toimien aloittamisen. Demokratioissa tämä usein heilahtaa siihen ääripäähän, että reagoidaan vasta, kun on aivan pakko, jos silloinkaan - vaikka paljon pienemmällä uhrimäärällä olisi selvitty aiemmin. Humanitaarinen interventio Syyriaan vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla tai Ukrainalle ajoissa annettu aseapu olisivat säästänet monta ihmishenkeä ja lisäksi rahaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

Lobbareita riittää joka puolella.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Kaikkeen käytössä olevaan todistusaineistoon Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän ajalta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei se "aineisto" (tarkoittanee faktat) sinänsä mitään todista nykyisistä pyrkimyksistä.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki Vastaus kommenttiin #11

Venäjä miehittää tällä hetkellä suuria alueita naapurimaastaan. Ei todista mitään?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28
Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Kannattaa tutustua Putinin puheisiin:
- puhe Valdaissa 24.10.2014, http://venajastasuomeksi.blogspot.fi/2014/10/kansa...
- puhe Kremlissä 18.3.2014,http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002717809.html

Sekä esimerkiksi Venäjän silloisen asevoimien komentajan, kenraali Makarovin, puheeseen Helisingissä Yliopiston juhlasalissa, 5.6.2012,
https://yle.fi/uutiset/3-6169951

Makarovin puheen yhteydessä esitetyt kuvat Venäjän kaavailemista ohjustentorjuntavyöhykkeistä löytty googlaamalla Googlesta: Makarov kartta

Kannattaa toki myös kerrata Venäjän toimia Georgiassa, Itä-Ukrainassa ja Krimillä sekä Syyriassa. Ukrainassa Putin teki silloiselle Ukrainan presidentille "tarjouksen, josta ei voi kieltäytä" vastatoimena Ukrainan liittymiselle EU:n kanssa solmittavaan assosiaatiosopimukseen. Siinä kaikki meni hyvin siihen saakka, kun huomattiin että suurin osa Ukrainan kansasta ei hyväksynyt uudelleen sitoutumista Venäjään.

Valdain em. viitatussa puheessa Putin lausui:
"Kaikki toisen maailmansodan jälkeisen ajan kansainvälisen kanssakäymisen säännöt kirjattiin kaksinapaisen järjestelmän vallitessa."

Tässä hän viittaa siis kaksinapaiseen järjestelmään. Käytännössähän tämä tarkoitti Neuvostoliiton ja USA:n napoja. Putinin tavoite on nyt palauttaa Venäjä siksi toiseksi navaksi. EU:lle hän jättää statistin roolin lyömällä kiiloja EU-maiden väliin samalla kun rauhoittelee Kiinan suuntaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen minä noihin suurelta osalta tutustunutkin, mutta edelleen kyseisen valtiaan pään sisältö on minulle jossain suhteessa hämärän peitossa.
Näin Putinin puheen kun hän ilmoitti jatkavansa presidenttinä ja seurasin myös salissa istuvan yleisön pehermostuneita ja pelokkaita ilmeitä.
Se että ei halua Naton ohjustukikohtia rajoille ei vielä todista mitään ekspansiopyrkimystä.
Millaisia tukikohtia mahtaa Norjan tuntureissa piillä?
Jos Putin viittaa kylmän sodan aikaiseen kaksinapaisuuteen eihän se mitenkään todista että hän haluaisi sellaista tilaa palauttaa. Sekin, että Venäjä tiivistää sotilaallista yhteistyötä Kiinan kanssa osoittaa pikemminkin spekulointisi virhepäätelmäksi.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #12

Venäjän Siperian , joka on valtava alue luonnonrikkauksineen mutta käytännössä tyhjä asukkaista, itärajan takana on 1 360 miljoonan asukkaan Kiina. Kiina on ajanut taloudessa ja teknologiassa monella alueella Venäjästä ohitse. On toki ymmärrettävää, että jos Venäjän haluaa pullistella EU:hun päin, niin silloin kannattaa siloitella suhteita Kiinaan päin. Miten sitten lienee jatkossa ?

Toisaalta EU, USA ja Japani ovat Kiinalle merkittäviä ostovoimaisia markkina-alueita. Riskeeraisiko Kiina tämän markkina-alueen ja sen kiinalaisia maalta kaupunkeihin muuttaneiden kansalaisten työllistävän vaikutuksen vain siksi että Venäjä haluaa olla hyvää pataa Kiinan kanssa ? Mikä merkitys Venäjän 140 miljoonalla kuluttajalla on Kiinan ulkomaan kaupassa ?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Kiina on saanut merkittävää jalansijaa joka puolella maailmaa.Ei vain markkina-alueita valtaen vaan olennaisesti myös luonnonvarantoja hankkien ja tuotantoa perustaen muihin maihin. Se on sellainen napa maailmanpolitiikassa jota mitenkään ei voi sivuttaa.
Isoäidilläni oli tapana puhua "keltaisesta vaarasta" tarkoittaen kiinalaisten maailmanvalloitusta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #19

Kyllähän se keltainen vaara on tiedostettu myös Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa, vaikka siitä ei siellä tällä hetkellä paljon puhuta. Mielluummin puhutaan USA:n ja Venäjän vastakkain asettelusta. Varsinkin nyt, kun USA:n presidentinvaalit eivät menneetkään Putinin politiikan kannalta ihan niin kuin olisi pitänyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Onko joku esittänyt toivottavana tällainen vastakkainasettelu?
Kiinan maailmanvalloitus on tosiasia jota ei voi sivuttaa. Muistaakseni Putin perusteli yhteiset sotaharjoitukset tasapainolla, ei vastakkainasettelulla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen usein ihaillut kykyäsi kirjoittaa Neuvostoliitosta ja muistakin ennen syntymääsi tapahtuneista asioista aivan kuin olisit ne itse siinä ajassa kokenut. Huomattavasti asiantuntevammin kuin keskiverto keski-ikäinen nykyään.

Neuvostoliiton luhistuttua oli yllättävää kuinka nopeasti sinne syntyi huomattavan varakkaiden, suorastaan rikkaiden yhteiskuntaluokka, joka matkusteli maailmalla ja osteli muotivaatteita, mm. Helsingin Stockmannilla. Sitä ennen venäläisiä pidettiin köyhinä nukkavieruina säälittävinä laumoina.

Kysymyshän oli vain siitä, että entinen poliittinen nomenklatuura pystyi konvertoimaan entiset etuoikeutensa taloudelliseksi varallisuudeksi. Samoja etuoikeutettuja he edelleen olivat.

Nykyvenäjällä on se ongelma Neuvostoliittoon nähden, että imperialismia ei voi enää toteuttaa verhottuna ideologiaan. Neuvostoliittohan esiintyi kansainvälisen työväenluokan vapauttajana ja auvoisen sosialismin levittäjänä. Imperialismi pystyttiin pukemaan altruistiseen fasadiin. Nyt ei ole enää jäljellä muuta kuin raaka militaristinen valtapolitiikka ilman verhoiluja.

Voidaan kysyä miksi Venäjä näyttää saaneen jatkoaikaa Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen. Itse asiassa oletuksena oli, että 1500-luvulla perustettu valtio eli jatkoajalla jo siitä lähtien, kun Neuvostoliitto perustettiin tsaarin vallan kukistumisen jälkeen. Uskoakseni syynä on se, että Neuvostoliiton jäljiltä jäi silovikkimafia, joka koostuu rungoltaan entisestä KGB:sta.

Sen asema Neuvostoliitossa oli niin kiveen hakattu, että ilman väkivaltaista tuhoamista sitä ei saatu lakkautettua. Koska sille tarjoutui mahdollisuus, niin se masinoi oman miehensä valtiojohtoon varmistamaan askel askeleelta, että valta pysyy sen käsissä ja tänä päivänä se on voimakkaampi kuin koskaan. Venäjän tuhoutuminen on kuitenkin väistämätöntä, se tekee sen itse. Siihen ei tarvita ulkovaltojen valloitusta. Mutta kuolevakin karhu yrittää vielä muutaman kerran huiskaista kämmenellään, ja nekin huiskaisut saattavat olla verisiä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

"Sen asema Neuvostoliitossa oli niin kiveen hakattu, että ilman väkivaltaista tuhoamista sitä ei saatu lakkautettua. Koska sille tarjoutui mahdollisuus, niin se masinoi oman miehensä valtiojohtoon varmistamaan askel askeleelta, että valta pysyy sen käsissä ja tänä päivänä se on voimakkaampi kuin koskaan. Venäjän tuhoutuminen on kuitenkin väistämätöntä, se tekee sen itse. Siihen ei tarvita ulkovaltojen valloitusta. Mutta kuolevakin karhu yrittää vielä muutaman kerran huiskaista kämmenellään, ja nekin huiskaisut saattavat olla verisiä.
"

Mitä Venäjän tuho käytännössä voisi tarkoittaa? Tarkoittaako Venäjän tuho myös tämän KGB:n perillisrakenteen tuhoutumista? Jos se jää eloon, niin eihän sitä mikään pidättele ylläpitämästä jotain toisenlaista valtarakennetta samalla alueella. Mikä valtarakenne voisi muka korvata tuon KGB-rungon?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Mitä Venäjän tuho käytännössä voisi tarkoittaa?"

Rooman keisarivaltio pirstoutui siten, että jäljelle jäi röykkiö valtioita, joissa puhutaan latinalaisia kieliä. Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi käytännössä myös monikansallisen valtion pirstoutumista ja jäljelle jääneen kansallisvaltio Venäjän muodostumista sekä slaavilaisia kieliä puhuvien itsenäisten valtioiden muodostumista. Kansallisvaltio Venäjä oli kuitenkin suora jatke viitisensataa vuotta sitten Novgorodin tasavallan jälkeen muodostetulle Venäjälle.

On myös huomioitava, ettei se vieläkään ole täysin kansallisvaltio, vaan alueella asuu edelleen muita kansallisuuksia, joista merkittävin ryhmä ovat oman federatiivisen alueen omaavat tshetshenit.

Kansallisvaltiossa on siis edelleen potentiaalia pirstoutua puhtaasti väestöllisestäkin syystä. Kansallisvaltio ei kuitenkaan takaa jatkuvuutta, koska sellainen ei historian perspektiivistä tarkastellen ole "default" -perusta valtion muodostumiselle. Euroopassakin ovat historian aikana saksan kieltä puhuneet asuneet pääsääntöisesti useissa eri valtioissa. Venäjän alue on lisäksi niin laaja, että se tekee sen varsinaisen sisäisen kriisin kohdatessa hyvin vaikeasti hallittavaksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyseinen rikkaiden luokkahan ryösti valtion omaisuutta keinoja kaihtamatta.
Venäjä voi tuhoutua muun maailman myötä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

En usko Venäjän tuhoutumiseen. Korkeintaan vallassa olevat vaihtuvat. Venäjän vahvuutena on kansa, joka sinnittelee hengissä, miltei millaisissa oloissa tahansa. Useimmat venäläiset luottavat vahvaan johtajaan ja sitä Putin omalla tavallaan on.

Venäjällä on myös valtavat resurssit miltei mihin tahansa; on metsää ja malmivarantoja, on viljelysmaatakin, vaikka suuri osa siitä on tuhottu väärillä kasveilla ja virheellisillä viljelymenetelmillä.

Venäjällä valtava jäteongelma. Miten paljon onkaan öljyä valunut maastoon, mutta sitähän riittää - siis sekä öljyä, että maastoa, eikä ihmisillä ole niin väliä. Sitten on vielä kaupunkien jätteenkäsittely tai paremminkin käsittelemättömyys.

Kaikkineen venäläisillä menee nyt paremmin kuin neuvostokauden lopulla ja ryöstökapitalismin alussa. Tarvittaisiin vain sellainen muutos, että hallitsija kääntäisi toimensa Venäjän olojen kohentamiseen ulkoisen ja mitä suurimassa määrin keksityn uhan torjumisen sijasta. Muutosta odotellessa ei kai voi muuta kuin seurata tilannetta ja ihmetellä, miten vähällä järjellä ja suurella sotilaalliseen voimaan panostuksella Venäjää ja venäläisiä hallitaankaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Spekulatiivisia diagnooseja mainitsematta sanon vaan,että yksinvaltiaan toimet tuskin kääntyvät järjellisimmaksi, toivo on vallan vaihtumisessa. Se voi olla vaikeata kun joku on saanut sellaisen vallan, ettei kaihda mitään keinoja sen ylläpitämiseen. Ei Staliniakaan kukaan uskaltanut toimittaa hoitoon vaikka epäilemättä lähipiirissä havaittiin vainoharhaiseksi.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Putin mainitsee Valdain 24.10.2014 puheessaan:

"Tässä yhteydessä minulle tulee aina mieleen muinaiset tarinat. Muistatte ehkä hienon sanonnan: mikä sopii Jupiterille ei sovi härälle. Emme voi suostua sellaiseen. Ehkä se ei sovi härälle, mutta tietäkää että karhu ei lupia edes kysele.
Meillä sitä pidetään taigan isäntänä ei sillä ole aikeita muuttaa muille ilmastovyöhykkeille. Se ei viihtyisi siellä. Uskon, että tämän pitäisi olla selvä."

Tuo joutuu outoon valoon, kun katsoo mitä Venäjän taigalla on ja ei ole tai toisaalta huomaa, että karhu on lähtenytkin tallustelemaan Lähi-Idän alueille. Puhumattakaan siitä, että karhu kolistelee Itämeren rannikkovaltioiden portteja ja haluaa Itämerestä taas oman uima-altaansa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Krimillä ei tarvinnut edes portteja kolistella.
Mutta puheet ovat vain puheita.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Neuvostoliiton kaatoi kaksi asia. Sisäisesti laho ja maho.

Sitten Reagan löi löylyä lissää tähtien sodalla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo oli hyvä ja osuva kiteytys tapahtumien kulusta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kilpavarustelun ja pakotteiden sijaan pitäisi avata rauhaan ja aseidenriisuntaan tähtäävä dialogi, aito keskustelu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin kauan kun toinen osapuoli ei halua muuta kuin lisätä omaa sota-arsenaaliaan ja pitää yllä laajentumistavoitteista politiikkaa, tuollainen toteamus on turhanpäiväistä hymistelyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset