*

Ajattelijan ajatuksia

JEF, Macron ja Suomen tulevaisuus

Suomen, Ruotsin ja Britannian puolustusministerit allekirjoittivat tänään ns. JEF-sopimuksen Tukholmassa. Joint expenditionary force -joukot eivät tarjoa varsinaisia turvatakuita, mutta niiden toimintaa koskeva päätöksenteko kriisitilanteessa olisi oletettavasti Natoa jouhevampaa. Iso-Britannian puolustusministeri Michael Fallon kuitenkin antoi ymmärtää joukkoihin kuulumisen osaltaan turvaavan entistä enemmän Ruotsia ja Suomea. Vaikka kyseessä ei ole puolustusliitto, Suomen turvallisuuspoliittisen aseman kannalta joukkoihin liittyminen vahvistaa läntistä yhteyttämme merkittävästi.

Tilanteet voivat muuttua toki nopeastikin, mutta myös yleisellä tasolla Euroopan unionissa ja sen ulkopuolisissa Nato-maissa on herätty Venäjän aggression - paitsi sotilaallisen, myös poliittisen painostuksen ja informaatiovaikuttamisen - muodostaman ongelman eksistentiaaliseen luonteeseen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisen kannalta.

Tämä kirkastaa autoritarismin ja demokraattisen oikeusvaltion kannattajien välisen rajanvedon merkitystä, mutta toisaalta Kremlin epäideologisuuden vuoksi tekee myös sen määrittely on jossakin määrin kylmän sodan aikaista tilannetta monimutkaisempaa.

Koska korrpution levittäminen on paitsi Kremlin vaikutusmekanismi, suurelta osin myös sen koko "idea", eivät pelkät sotilaalliset keinot riitä turvaksi autoritaarisia voimia vastaan. Ne ovat kuitenkin välttämätön osa sitä. Myös meille tuttu suomettuminen perustui suurelta osin väkivaltapotentiaaliin - uhka teki epäterveiden poliittisten kiipijäilmiöiden ja itsesensuurin syntymisen helpommaksi, vaikkei mitenkään tyhjentävästi niitä selitäkään.

Demokraattisten oikeusvaltioiden välinen yhteistyö - tapahtui se sitten minkä instituution puitteissa hyvänsä - on tästä syystä erittäin kriittinen kysymys länsimaailman tulevaisuuden kannalta. Geopoliittisen asemamme, mutta myös eräiden muiden yhteiskuntaamme liittyvien tekijöiden vuoksi Suomi on pitkään ollut haavoittuvainen ulkopuolisen painostuksen edessä.

Suomen vahvuutena ns. hybridivaikuttamista vastaan on usein pidetty "konsensusyhteiskuntaa". Tätä arviota kohtaan on kuitenkin mahdollista olla perustellusti kriittinen. Yhteiskuntarauha ja oikeusvaltio ovat luonnollisesti suojaavia tekijöitä ulkopuolista vaikutusta vastaan, mutta pakotetun yksimielisyyden vaatimus, avoimuuden puute, pitkälle viety korporaatiovalta, julkisesta tuesta riippumattoman kansalaisyhteiskunnan heikkous sekä demokraattisen prosessin valuviat - jotka voivat uudistusten puutteen myötä luoda illuusion "vakaudesta"- voivat myös kääntyä yhteiskunnan vakaata kehitystä vastaan.

Ranskassa muutoshalukkuus kanavoitui Emmanuel Macronin ja hänen En Marche -liikkeensä murskavoittoon presidentin- ja kansalliskokousvaaleissa. Presidentin agenda niin sisä- kuin EU-politiikan osalta on uudistushenkinen, mutta ei vallankumouksellinen ja toimivia rakenteita rikkova. Ranskan ongelmat ovat joiltakin osin samankaltaisia kuin Suomessa, mutta Suomi ei ole Ranska - siinä missä jälkimmäinen on yksi eurooppalaisen valistusajattelun kehdoista, Suomen konsensusyhteiskunta syntyi kylmän sodan aikana keskenään varsin ristiriitaisista intresseistä.

Ranskalaisille itsestään selvä median ja poliittisen keskustelukulttuurin pluralismi ei tullut neuvostoaikana maassamme kyseeseen, eikä tästä perinteestä ole päästy eroon vieläkään. Avoin ja moniääninen keskustelu niin ulko- kuin sisäpoliittisista kysymyksistä on kuitenkin myös turvallisuuskysymys. Kyse ei ole ensisijaisesti juridiikasta tai sananvapauslainsäädännöstä, vaan toimintatavoista ja perinteistä.

Tänään allekirjoitettu JEF-sopimus on merkittävä askel Suomen tiivistyvässä yhteistyössä länsimaisten demokraattisten oikeusvaltioiden kanssa, sillä se tarjoaa sotilaallista selkänojaa niin kansallisen suvereniteettimme kuin kansalaistemme vapauden turvaamiseksi. Nyt olisi syytä avata myös laajamittaisempi keskustelu uudistuvasta Euroopasta ja Suomen asemasta siinä, unohtamatta maamme sisäisen koheesion merkitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

JEF tai kimpassa olo Ruotsin kanssa ovat kehnoja korvikkeita oikeille turvatakuille, jotka eivät Suomelle kelpaa, vaikka NATO niitä meille hopeatarjottimella ojentaa. "Merkittävä askel" taitaa kyllä olla kukonaskel ja nykyinen selkänoja voi pettää jos siihen oikeasti nojaa.

Venäjän aggressiosta (tai sen mahdolliseksi tekevästä sotakoneistosta) länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisen kannalta antaa vakavaa ajattelemisen aihetta tuore Yhdysvaltain Defense Intelligence Agency'n katsaus:

http://www.dia.mil/Portals/27/Documents/News/Milit...

On itsepetosta kuvitella, että Venäjän valmistautuminen kolmanteen maailmansotaan riippuisi pelkästään Vladimir Putinin valtakauden kestosta – se on betonoituna heikäläiseen yhteiskuntajärjestelmään, eikä se siitä muutu miksikään meidän elinaikanamme ilman perinpohjaista sisäistä muutosta, jonka esteeksi Venäjän valtakoneisto panostaa myös valtavasti resursseja.

Tuo raportti antaa englantia osaavalle muutaman tunnin lukemisella varsin kattavan yhteenvedon Venäjän asevoimien nykytilasta ja tulevista suunnitelmista, sekä koko kansakunnan resurssien valjastamisesta yhä uusiin varusteluprojekteihin 2030-luvulle ja yli. Venäjä valmistautuu oikeasti kolmanteen maailmansotaan, tuli se sitten tai ei – se on heillä joka tapauksessa taustafilosofiana kaikessa.

Se, että Suomi pelkää Venäjää jo niin, ettei edes uskalla kunnolla suojata itseään vastareaktion pelossa, on osoitus hybridivaikuttamisen todellisesta tehosta Suomen valtionjohtoon.

Juhlimme täällä 100 vuoden itsenäisyyttä hehkutellen sitä, kuinka kyselytutkimuksessa kansa kokee oman elintasonsa riittäväksi ja taloudellisen asemansa hyväksi – ja samalla yllämme puolustusbudjetissamme hädin tuskin 2 %:een BKT:sta edes HX-projektin ja Laivue 2020:n hankinnan aikana (poliitikkojemme tietämättömyyden ja lyhytnäköisyyden takia), kun taas venäläiset panostavat vuodesta toiseen heittämällä yli 4 % omasta BKT:stään sotavalmiuteensa ja elävät upporikkaita lukuun ottamatta aineellisessa kurjuudessa verrattuna suomalaisiin.

Suomella olisi sekä taloudelliset mahdollisuudet rakentaa suojakseen tehokas sotilaallinen pelote että poliittiset mahdollisuudet liittyä maailman voimakkaimman puolustusliiton jäseneksi, mutta kumpikaan ei kelpaa, koska olemme äänestäneet itsellemme vaalikaudesta toiseen niin läpeensä tyhmät päättäjät. Häpeä myöntää, mutta sellaisia pölvästejä me sotien jälkeiset suomalaiset olemme.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Äänestämisen ongelmallisuus on vielä siinä, että vaikka on suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat Suomelle todellista apua kriisitilanteessa, ja käyttävät äänensä vaaleissa sen mukaan, yksittäiset edustajat eivät pysty yleiseen linjaan vaikuttamaan. Ja aiemmin puolustusliittoa kannattaneet, valtaan päässeet henkilöt eivät käytäkkään valtaansa Suomen saamiseksi puolustusliittoon: esimerkkinä tästä TP Niinistö.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Poliittisen johtajuuden puute ja kansankielellä suoranainen pelkuruus ovat tosiaan keskeisiä syitä sille, miksi Suomi on jäänyt turvatakuiden ulkopuolelle. Alkujuuri taitaa kuitenkin olla poikkeuksellisessa vasemmistoradikaalin eetoksen hegemoniassa, joka vaikuttaa voimakkaasti myös perinteisten vasemmistopuolueiden ulkopuolella. Ironista kyllä, Natohan on nimenomaan sosialidemokraattinen projekti.

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki Vastaus kommenttiin #5

Tai siis sosiAAlidemokraattinen - tämä nimikysymyskin todistaa sen, mikä usein halutaan kieltää - Suomen maltillinen vasemmisto ei vastaa naapurimaidensa liikkeitä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #5

Pekka, kirjoitat täyttä asiaa – ja yllättävän rohkeasti kokoomuslaiseksi. Vaarannatkohan poliittista tulevaisuuttasi sanomalla totuuden keisarin uusista vaatteista?

Joka tapauksessa, blogisi ovat olleet varsin piristävää luettavaa, mistä parhaat kiitokset!

Oma käsitykseni siitä, miksi Suomi on valinnut pelosta lamaantuneen turvallisuuspolitiikan Tukholman syndrooman hengessä, ilmenee taannoisesta tekstistäni parin vuoden takaa: http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

Käyttäjän pekkavirkki kuva
Pekka Virkki

Kyllä, ei JEF Nato-jäsenyyttä todellakaan korvaa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Monetkin relevantit geopolitiikkaan liittyvät näkökohdat uskoakseni tukevat toteamusta, että 100-vuotiaan Suomineidon oli jo korkea aika osoittaa kypsyytensä luopumalla vähintäänkin JEF-yhteistyö'sitoumuksen' tarkoittamalla tavalla muodollisestakin liittoutumattomuudestaan, joka on tosiasiassa ollut käsiä ja toimintavapauksia sitova rasite.

Ranskan parin vuoden takaisten islamistihyökkäysten ajankohtaistama EU-turvatakuumenettelyn selvitysprosessi ei vakuuttanut järjestelyn tehokkuuden enempää kuin nopeudenkaan puolesta. EU:n avunantolauseke 42.7 on kyllä periaatteessa jopa järeämpi kuin Naton turvatakuina tunnettu artikla 5. Sen tekstissä sanotaan: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin..." Vastaava Nato-artikla taas velvoittaa Nato-maita vain kokoontumaan päättämään toimenpiteistä.

Oma lainsäädäntömme on näihin asti estänyt ulkoisen avun antamisen ja saamisen. Hitaanpuoleinen ja epävarma tuo EU-turvatakuu meille olisi käytännössä näihin JEFin nopeisiin siirtojoukkoihin verraten. Ensi alkuun olin tosin itsekin näin optimistinen: "Onnea liittoutumisen johdosta, Suomi!" - http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206718-o...

Jotain uskottavampaa turvapotentiaalia oman itsenäisen mutta resursseiltaan kovin rajoitetun puolustuksen lisäksi on siis tarvittu ja JEF auttaa tässä ihan varteenotettavalla, vaikkeikään tosiasiallista turvavajetta kattavalla tavalla. Pidän ensisijaisen toivottavana, että hokema Nato-optiosta ja oven auki pitämisestä jäsenyydelle todella tarkoittaa sitä, että jäsenyys voidaan tarvittaessa toteuttaa pikamenettelylläkin. Emme missään mahdollisessa kehityskulussa saa joutua tilanteisiin, joissa ovat vuorollaan tuskailleet esimerkiksi sellaiset liittoutumattomat Venäjän pienet naapurimaat kuin Georgia ja Ukraina.
- Vilkaistaanpa vaikka näitä viikon uutisotsikoita ja pohditaan...

"F-Secure: Jo ensi viikolla voidaan nähdä uusi iso kyberhyökkäys, johon Petya oli vain harjoitus" -
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/f-secure-jo-ens...

"Ukrainassa tiedustelu-upseerien murha-aalto: "Osa Venäjän hybridisotaa" - http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/tiedustelu_up...

'Poliisin nettipalvelut kaatuivat täysin – "Verkkohyökkäys voi olla mahdollinen syy"' - http://www.uusimaa.fi/artikkeli/535087-poliisin-ne...

! Kuten muistamme, Itänaapurimme harjoitteli lukkarinrakkaudessaan kaksi vuotta sitten Ahvenanmaan palauttamista isovenäläisen valtakunnan rajojen sisälle, missä se oli 1809-1917 siinä missä Helsinki ja Viipurikin., ks. 'Venäjä harjoitteli maihinnousua Suursaareen – katso video'
http://www.ksml.fi/ulkomaat/Ven%C3%A4j%C3%A4-harjo...

... ja nythän nuo kansojenvapautusimperialistit järjestävät ruotsalaisten stalinistipartisaanien kanssa kv. ""rauhanleirin"" Ahvenanmaalla - http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005273211.html

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

NATO: PETYA-KIRISTYSHAITTAOHJELMAHYÖKKÄYS SAATTAA OLLA VIIDENNEN ARTIKLAN LAUKAISEVA SOTATOIMI - https://www.mikrobitti.fi/2017/07/nato-petya-kiris...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Poliisi niukkasanainen ongelmista – palvelut viisi päivää nurin, eikä vikaa vieläkään tiedetä
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/poliisi-niukkasa...

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

YLE: "Niinistö korostaa, että kysymys ei ole minkäänasteisesta puolustusliitosta tai turvatakuusta ja Natoon nopean toiminnan joukot eivät liity mitenkään. Tärkeintä yhteistyössä on Niinistön mukaan "henkinen yhteys"." (https://yle.fi/uutiset/3-9701032)

- Mistä "henkisestä yhteydestä" presidentti höpöttää? Miksi solmia sopimus sotilaallisesta yhteistyötä Britannian kaltaisen sotilasmahdin kanssa jonkin "henkisen yhteyden" takia?

- Kun Britannian puolustusministeri Michael Fallon on julkisesti ilmoittanut, että maa antaa Suomelle sotilaallista apua kriisitilanteessa, minkä ihmeen takia Suomen presidentti turhentaa tämän poliittisen lupauksen jollain "henkisellä yhteydellä"? (https://yle.fi/uutiset/3-9700320)

YLE: "Niinistö toisti kantansa, jonka mukaan tiivistyvä eurooppalainen puolustusyhteistyö on Suomen kannalta myönteinen ja toivottava asia. Niinistön mukaan kehitys saattaa korottaa kynnystä Euroopan haastamiseen.
– Me kehitämme eurooppalaista yhteistyötä niin pitkälle kuin mahdollista." (https://yle.fi/uutiset/3-9701032)

- Käsittämätön ja neuvottelustrategisestikin kyseenalainen tavoite itsenäisen valtion päämieheltä. Se, että Suomi sitoo itsensä EU:n yhteiseen puolustukseen eli toisin sanoen nostaa kätensä ylös ja ilmoittaa valmiutensa alistaa oman puolustuksensa ylikansallisille EU-elimille, ei todellakaan vaikuta loppuun asti harkitulta. Suomen loppu?

Suomen kannalta EU:sta eronnut Britannia on sotilaallisesti verrattomasti parempi ja nopealiikkeisempi liittolainen kuin ylikansallinen EU ja sen 27 keskenään erimielistä jäsenmaata. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut, kuten kysymykset sodasta ja rauhasta, kannattaa jättää omaan päätösvaltaan. EU:ssa Suomi-poikaa viedään kuin pässiä narusta sotimaan muiden puolesta.

Mitä tulee turvatakuisiin, ei maailmanpolitiikassa ole "vakuutusyhtiöitä" josta voi ostaa turvatakuut eikä tuomioistuinta joka varmistaa että sellaiset takuut toimii. Kysymys on politiikasta ja suhteista. Nyt kun suurvallan ulkoministeri antaa poliittisen lupauksen avusta, mitä järkeä on vähätellä lupauksen merkitystä?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Sauli Niinistö näyttää valinneen poliittisen linjan, jossa hän ei jätä kiveäkään kääntämättä välttääkseen kaikki vaikutelmat, että Suomi olisi tavoittelemassa turvatakuita keneltäkään. Samalla Suomi osallistuu aktiivisesti Naton harjoituksiin ja muuhun Enhanced Peace Partnership -toimintaan, ja koettaa parsia vuosien laiminlyöntejään materiaalisessa valmiudessaan sekä nostaa valmiutta kouluttamalla valmiusyksiköitä varusmiehistä. Niinistö järjestää luottamuksellisia turvallisuutta koskevia seminaareja suppealle eliitille, mutta suurelta yleisöltä niiden sisältö salataan.

Mikä tarkoitus on vähättelevällä julkisuuskuvalla ja kansan tahallisella pitämisellä tietämättömyydessä Natosta järjestönä? Pelkääkö Niinistö antavansa Venäjälle liiaksi länteen suuntautuvan kuvan?

Venäjån tiedustelua Suomessa tällä julkisuuspolitiikalla ja kulisseilla ei voi hämätä. Suomi on jo maalitettu Venäjän asejärjestelmille aivan kuten mikä tahansa Naton jäsenmaa, ja operaatiosuunnitelmia päivitetään rutiininomaisesti. Jos taiteellinen vaikutelma joko kotimaiselle tai ulkomaiselle yleisölle on pääasia, niin eihän se mene kenellekään täydestä. Samalla Suomen turvallisuus on kuitenkin jätetty kyseenalaisten ja tilannekohtaisten muuttujien varaan, eikä millekään vankalle pohjalle – päinvastoin kuin olisi saattanut ymmärtää Niinistön kampanjoinnista presidentinvaalien alla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset